Onneksi en ehtinyt mennä sabotoimaan toisen nukahtamista. Nyt nimittäin pikku-ukko nukkuu! Esikoisen kanssa luettiin monta kirjaa ennenkuin siltä sai tajun pois.. On ne lapset erilaisia. Isoveljen nuorimmainen on nukkunu viikon ikäisestä jotain kahdentoista tunnin yöunia ja siihen päälle pari kertaa päivässä neljän tunnin päikkärit.. Ja edelleen nukkuu varmaan 18 tuntia vuorokaudesta, ikää 1,5vee. Ja meillä esikoisen kanssa menee melkein joka kerta huudoksi.. Epäreilua..

Torstaina meillä oli ensimmäinen kontrollikäynti OYS:ssa. Edellisenä päivänä ajeltiin jo Utajärvelle mummolaan ja aamulla sitten mentiin Ouluun. Hoitsut mittasi ja punnitsi poijjan (neljässä viikossa pituutta lisää 4,5cm (?! hurjaa..) ja paino vähän enemmän kuin syntymäpaino) ja sitten kardiologi huudatti poikaa. Eli kuunteli sydäntä ja katsoi ultralla. Ja kaikki on niin hyvin kuin voi olla tässä tilanteessa. Toivottavasti jatkossakin menee yhtä hyvin. Sieltä Helsingistähän me tultiin kotiin nenämahaletkun kanssa, kun poika ei vielä kovin sinut ollut sen pahanmakuisen korvikkeen kanssa. Mutta rupesi kuitenkin melko hyvin jo sitä syömään. Ukko sit sanoi sille kardiologille, että kerran edellispäivänä annettiin letkun kautta evästä ja melkein samantien nappasi pois koko letkun! Ensin hirvitti, että mitäs jos ja miten sitten, jos poika ei syökään ja miten kaikki ne lääkkeet saa poikaan uppoamaan ilman letkua. Turhia huolia, ruoka alkoi maistumaan paljon paremmin kun ei ole se letku haitolla enää! Ja lääkkeetkin menee, kun sekottaa pikkutippaan maitoa ja antaa ne ensin pullolla ja sitten vasta koko maito annoksen. Ja nyt meillä on siis ihan tavallisen näköinen pikkupoika talossa. Ei mitään letkuja roikkumassa missään. Muutama ylimääräinen neulanreikä näkyy vielä.. Ja tietenki se iso vetoketju rinnassa, mutta muutoin ei ole eroa tavalliseen. Ehkä Mölli väsähtää vähän helpommin kuin esim Tirppa vastaavanikäisenä, mutta onneksi osaa nukkua! Saa pieni sydänkin lepoa eikä rasitu liikaa.

Ja nyt alkaa tätä äiti-ihmistä nukuttaa niin, että jätän tuon ukon kuvatuksen istumaan koneelle ja vahtimaan vauvaa ja menen itse nukkumaan. Herään kumminkin yöllä poijjan huutoon ja ukko vain kääntää kylkeä.