Teenpä tästä nyt sitten itselleni treeni-päiväkirjan. Varmaan yhtä usein tulee päivitettyä kuin tähänkin asti. Mutta eipä voi kukaan inistä, etten ole yrittäny. Kuntoilla ja kirjoittaa blogia. Ihan kamalan hankalia ja helposti unohdettavia asioita molemmat. Olo on kyllä mitä mainioin, kun jaksaa käydä kunnon lenkillä, mutta silti se on niin helppoa unohtua sohvan nurkkaan möllöttämään. Varsinkin nyt kun kevät on TAAS tullut. Voi jee, miksi se tulee joka vuosi ja pilaa hyvän talven?! Joka ikinen vuosi se ärsyttävä kirkas pallo ilmestyy tuonne taivaalle tillottamaan. Arska saa ikkunat näyttämään likaisilta ja pään särkemään. Se täyttää ihmiset turhalla energialla ja kesän-odotus-sirkutuksella. Linnutkin alkaa karjumaan kiimoissaan heti aamusta. Raivostuttavaa! Olkaa hiljaa, minua väsyttää. Eikä tämä helpota kuin joskus juhannuksen jälkeen, kun päivä alkaa lyhetä ja lehdet kellastua!
Pitemmittä puheitta, laitan tähän nyt kaikki viimeisen viikon aikaiset treenit. (Ai, että se kalskahtaa hienolle tuo treeni sana.) Töitä en jaksa tähän listailla. Niitä nyt on noin 20 päivää kuukaudessa, sisältää rennon aamulenkin/jumpan illon ja aamuin, vaikeustaso vähän vaihtelee työpaikan mukaan. Askelmittariin pitäisi muistaa paristot ostaa, niin voisi taas alkaa laskemaan askelia.
ma 12.3. Kävelyllä about 45min
to 15.3. Hiihtoa n. 10km = 1 tunti, Kahvakuulan epämääräistä heiluttelua 30min
la 17.3. Hiihtoa n. 10km = 1 tunti (Jalat oli tönköt lauantain reippailusta, mutta tämän lenkin jälkeen sai jalat rennoksi.) Illalla kunnon venyttelyt
ke 21.3. Hiihtoa 45min, Kahvakuulaa reilu 20min (illalla on varmaan pakko vielä venytellä, hartiat tuntuu jumivan)
Möllin kuulumisetkin nopeasti päivitykseen. Viime vuonna toukokuussa Möllin 9kk päivänä oli toinen sydänleikkaus (Glennin leikkaus?) ja se meni hyvin. Yö tai kaksi meni teholla, sitten osastolla ja alta viikon päästä leikkauksesta päästiin kotiin. 3kk oli marevan-lääkitys ja armoton inr-arvojen seurailu ja labrassa ravaaminen (ei ole aina niin helppoa, kun oman kylän labra oli aina auki vääränä päivänä ja piti ajella naapurikuntiin). Mutta poika on voinut tosi hyvin koko ajan! Lokakuun lopulla oli joku nuha, josta seurasi useamman kuukauden rohina ja limaisuus. Nekin on nyt historiaa, kun on vajaat 3kk ollut päällä joku infektioastma-lääkitys, joka loppuu ihan pian. 11.4. olisi aika aikaistettuun TCP-katetrisaatioon Lastenklinikalla. Aikaistettuna siksi, kun jossain aortankaaressa (ei nyt muista tarkkaan) on kapeampi kohta, tutkivat sen tarkemmin ja yrittävän samalla pallolaajentaa. Mölliä ei sydänlapseksi uskoisi, ellei olisi rinnassa arpea todisteena. Todella menevä jätkä! Silti on koko ajan äitillä pelko persiissä ja ahdistaa ajatus Helsinkiin menosta. Viimeksi lupasivat katetroinnin olevan "melkein riskitön" ja silti tuli totaaliblokkia ja elvytystä. Jospas seuraavasta reissusta selvitään ilman.. Ja jospas nyt oltaisiin terveitä sinne saakka ettei tarvitse taas siirrellä aikaa uudelleen ja uudelleen. Glennin leikkausta jouduttiin pikkunuhan ja rohinoiden takia siirtämään useamman kerran. Ensimmäinen aika taisi olla joskus helmikuussa ja vasta toukokuussa sinne sitten lopulta päästiin.
Ja Tirppaa unohtamatta.. Tirpasta on kasvanut iso mies! Välillä osaa pukea ja syödä ja kaiken ihan itse. Mutta välillä on väsymys ja känkkäränkkä ja kaikkea, niin pitää kiukutella. Ihan taitaa olla samanlainen ku äitinsäkkin on pienenä ollu. Sitä saa mitä tilaa.. Jos jollain on ylimääräisiä hermoja, niin mulle saa laittaa. Ei tartte naapureiden kuunnella, miten me isoon ääneen keskustellaan lelujen keräämisestä ja siivoamisesta.
Kiitos. Nam. Nyt jotain ruokaa!
Edit: Ai hei, unohtui vielä. Poltettiin me tonttu jouluna 2011 myös! Otin siitä kuvankin tänne laitettavaksi, en vaan tiedä missä se on.. Lisään joskus jos muistan.
