Joopasenjoo. Melkein rupesin taas laukkua pakkaamaan huomiseksi, niin eiköstä mitä, sieltähän soitetaan että teho-osasto täynnä, ei tarvitsekaan tulla. Joten käynnistys siirtyy.. Voihan tässä edelleen toivoa että synnytys alkaisi ihan itsekseen, mutta voishan se olla kiva, jos se teho-osasto ei olisi niin täysi kun oma muksu sinne kerran on menossa.. ja päivän pari tässä jaksaa helposti odotella.

Vai jaksaako? Ukolla ainakin alkaa jo tympimään.. Johan se yhden yön on täällä ollut. Ja ties kuinka monta yötä meillä on edessä. Synnytyksen jälkeen viikon sisällä ensimmäinen leikkaus, josta toipuminen.. ??? Kun tietäisi edes jotain, mutta ei näihin taida kukaan vielä tietää vastauksia. Hienoa on ollut, että on saanut sukulaisten nurkissa pyöriä, varsinkin kun sukulaiset itse ei ole ollut paikalla. Mutta jotenkin tuntuu, että pitää järjestellä itsensä jonnekin tästä ennen ku sukulaiset kotiutuu.

Vaan ehditäänpähän vaikka Korkeasaareen (toisen kerran!) ja Linnanmäelle ja Serenaan ja ja ja.. Minä haluan kotiin! Sinne missä kuuluu linnunlaulu eikä koko aikaa taustalta kuulu jotain liikenteen melua ja juoppojen laulua ja kaikkea.

Lapset tulee ajallaan.. Ja siihen kai se on tyytyminen. Nyt lähden viimeinkin hakemaan ne uudet silmälasit..