Tänään minä näin ne! Ensimmäisen kerran! Pienen ihmisen silmät, joihin piiloutuu koko maailman suuret salaisuudet.. Niihin kätkeytyy kaikki isot ja pienet mysteerit eikä me koskaan saada niitä kaikkia tietää. Taitaa lapsi ne unohtaa, mutta vanhana ne varmaan muistaa taas. Sama viisaus löytyy vanhustenkin silmistä.

Viime yönä ei ollut Mölli vielä kestänyt herätä, mutta tänään jaksoi. Menin iltapäivän vierailulle ja siellähän se poika jo venytteli ja availi silmiään. Noita pienen vauvan kamalan viisaita silmiä.  Ja tämän vauvan silmissä taisi olla aavistus samaa kuin minun isänäidin silmissä. Mölli oli hereillä koko vierastunnin ja nukahti vasta ihan lopussa. Kävin syömässä ja lypsyllä ja kun menin takaisin puoli viideltä, niin pikkuherra heräili ja jaksoi olla hereillä seitsemään asti! Monta kertaa laittoi silmät kiinni ja näytti että nukahtaa, kun silittää päätä, mutta ei malttanut kuitenkaan nukahtaa. Taitaa olla yhtä huono nukahtamaan kuin Tirppa.. Vaan kukapa sitä nukkua tahtoo kun maailma on täynnä uusia ja ihmeellisiä asioita!

Kovasti olisi vissiin poijalla asiaa, mutta hengityskoneen putki menee äänihuulten vierestä, niin se estää puhumisen. Ja tissin perään maiskuttaa pikku-ukko ihan selvästi, hamuilee eikä tutti kelpaa kun ei sieltä mitään tule. Hyvin on onneksi turvotus laskenut, niin ehkä jo huomenna saavat rintakehän suljettua ja sitten pääsee poika opettelemaan elämää ilman hengityskonetta. Ja sitten voikin ynistä ja änistä äidille. Ja kitistä ja huutaa myös! Ensimmäinen leikkauksen jälkeinen kakkakin tuli jo. Jospa sitä pian saa poijjan syliinkin. Vaan senkin ehtii.

Vaan nukkumaan nyt. Oli tarkoitus nukkua jo paljon aikaisemmin, mutta jotenkin sitä jumittui tuonne keittiöön uusien naapureiden kanssa jutustelemaan. Ja on aivan kamalan iso ikävä kaikkia omia poikia! Toivottavasti ukko ja esikoinen tulee pian takaisin katsomaan meidän pikkuisen viisaita silmiä.