Taas piti odottaa tehon aulassa puoli tuntia kun siellä oli jotain hässäkkää. Mutta hengityskone oli kadonnut! Jiihaa! Jotkut pöhisevät ja suhisevat happiviikset poijalla vielä oli, mutta hyvin osaa ja jaksaa hengittää omilla keuhkoilla. Ekalla käynnillä ei vielä jaksanu herätä, mutta illemmalla katseli uteliaasti maailmaa. Ensin ei saanut kunnolla ääntä, mutta kun vähän aikaa yritti, niin kyllä sieltä ihan itkun kuuloista itkua jo tuli. Lääkärikin sanoi, että tänään on oikein hyvä päivä. Ja näyttää Möllille tulevan nälkä aina kolmen tunnin välein.. Kummasti ne oppii ruoka-ajat vaikka pieniä ovatkin.
Postikin muisti pikkumiestä uusilla tumpuilla (mummulta) ja tiikeriveljeksillä (KUMMI?tätiltä) joista toinen on isoveljelle.
En tiedä miksi itsellä on niin väsynyt ja turhautunut olo. Itku polttelee koko ajan luomien takana ja ärsyttää kun ihmiset soittaa vaikka niillä ei ole mitään asiaa. Onneksi puhelimen voi "unohtaa" kiinni.
