Pävitänpä nyt samantien kevään ja kesän tapahtumia lisääkin, kun uppouduin tuonne muisteloiden tielle. Jatkossa ei ehkä tule näin usein tänne kirjoteltua.

 

Aluksi ei pystynyt miettimään oikein mitään muuta kuin Mölliä ja sen pientä, puoliksi toimivaa sydäntä. Oulussa jouduttiin kulkemaan koko kevät ja kesä noin kolmen viikon välein, mittasivat sydämen virtauksia ja seurasivat kasvua muutenkin. Mölli on koko ajan kasvanut hyvin ja tasaisesti. Ei ihan niin isoksi taida ehtiä kasvaa kuin veljensä, mutta Tirppa nyt olikin melkein liian iso. Jossain vaiheessa keväällä oli jotain ylimääräisiä sydämenlyöntejä, joiden takia on käyty joka viikko neuvolassa kuuntelemassa sydänääniä. Ne onneksi muuttui nopeasti säännöllisiksi ja normaaleiksi. Toivottavasti sydän sykkii yhtä hyvin sittenkin kun Mölli syntyy!

Kaiken tämän keskellä oman kodin kaipuu vain kasvoi ja kasvoi. Taloa ruvettiin katselemaan vakavammin. Appiukon lehti-ilmoitus poiki muutaman ylihintaisen ehdokkaan ja melkein naapurissa sijaitsevan punaisen pikkutalon, ylihintaan aluksi sekin, mutta pienen odottelun jälkeen hintakin tipahti sopivalle tasolle. Taloistahan ei kannata ihan omaisuuksia maksaa. Ja tuo meidän pieni punainen Jukolamme on todellakin sarjassamme "pientä laittoa se vaatii". Eikä se taida valmiiksi tulla ikinä. Toukokuun puolivälissä kirjoitimme nimemme papereihin ja saimme kodin! Kaikilla on ollut kiire kesä, joten meidän kodin remonttihan se on se, joka on joutunut eniten siirtymään. Mutta mistäpä sitä tietää mitä pitää korjata jos ei asu ensin vähän aikaa ja kokeile? Ja kun kaikki ei ole niin valmista, niin ei tarvitse siivota ja pitää muuten joka nurkkaa niin siistinä. Voi vain tyytyä nalkuttamaan asiasta ja potea huonoa omatuntoa.

Työtkin taisin lopetella joskus siinä touko- kesäkuun vaihteessa. Otin vähän varaslähtöä äitiyslomaan, mutta ei nuo maatalouslomittajan tulot niin valtavat ole, että muutamalla viikolla niin suuresti merkitystä olisi. Ehdinhän minä olla samalla tilalla lomittamassa tammikuun puolivälistä, ja siellä sopivasti emäntä tervehtyi itse lypsylle kun minulla jo alkoi maha olla tiellä. Vieläkin on vähän ikävä joitain sen navetan lehmiä kun niin pitkään niiden kanssa tuusasi. Pitää niitä käydä syksymmällä morjestamassa kunhan selviää tältä Möllin-hakureissulta. Fyysinen vointi olisi kyllä sallinut töissä käymisen paljon pitempäänkin, mutta jotenkin tuntui oikeammalla jäädä laittamaan kotia ja olemaan esikoisen kanssa kotiin. Kun tästä syksystä ei tosiaan yhtään tiedä mitä tuleman pitää.

Ja kohta on kesä mennyt. Olikin liian lämmin kesä. En ole ikinä ollu kesäihmisiä. Kaikki luulee, että valitan kuumuudesta koska minulla on tämä iso maha. Ei se kuulkaas siitä johdu! Kaikki vaan ei tykkää kuumasta ilmasta ja siitä että hikoilee ilman syytä! Ja tänä kesänähän olen päässyt helpolla, kun ei ole tarvinnut väkisin tehdä töitä kamalan kuumassa ilmassa.. Olen voinut mennä varjoon tai istua sohvalla tuuletin vieressä. Tai paistua pihalla kiikussa katsomassa poijjan kokkausleikkejä, kun Tirppa ei ole suostunu jäämään ollenkaan itsekseen ulos.. Ja minua ei turvota! Ei sitten niin tipantippaa! Muuten olen kuin norsu, mutta norsun jalkoja minulla ei ole! Nyt kun kailotin tuon koko maailmalla niin se turvotus varmaan tulee. Mutta jospas se tulee vasta synnytyksen jälkeen niinku esikoisella.  Supermegahellekesä. Mutta onneksi minulla on sellainen turvajärjestelmä päässäni, että ensi kesänä en enää muista millainen tämä kesä oli. Unohdan nämä typerät helteet ja toivon että luonto korjaa ensi kesänä tilastot kohdalleen kylmällä ja märällä kesällä..

Mutta nyt siis.. 
Laskettuun aikaan on yhdeksän yötä, mutta toivon että Mölli syntyisi aikaisemmin että saan ukkoni tänne. Ikävä on järjetön. Ukko on siis kotona pojan kanssa, aloittaa uudet työt huomenna. Tyypillistä että on maattu molemmat kotona viikkotolkulla ja nyt kun olisi mukava olla samassa paikassa niin meidän välissä on puoli Suomea! Poikakin joutuu opettelemaan elämää hoidossa. Oli jo aikakin ehkä. Aikaisemminkin olisi joutanut. Mutta tuleeko nyt liikaa uutta, kun äiti on pois ja sitten tulee perheeseen uutta vauvaa ja stressiä ja kaikkea... Aaargh.. Nyt kyllä en kirjota enää mitään.