Unessa sain kissan! Ja olikin ihan kunnon kokoinen kissa, tismalleen samankokoinen kuin Tirppa syntyessään. Ison kodin saunassa syntyi se, kätilöt ei suostuneet auttamaan, miehen kanssa piti koko homma hoitaa eivätkä uskoneet että lapsella on kiire sairaalaan saamaan lääkettä että sydän pysyy auki ja toiminnassa. Sitten heräsin ja urheasti taapersin Selloon ostamaan sitä autopesula-huoltamo-lelua poijalle. Nyt se odottaa että joku leikkisi sillä. Tulkaa jo tänne! Minä en jaksa enää olla yksin!

Osasin muuten jo ajaa linja-autolla tänne, ei se ollut vaikeaa ollenkaan.. Kunhan ensin yksi ihana vanha mummo linja-autopysäkillä kertoi miten ja minne on itse eksynyt.. Ja asunut kuulemma ikänsä täällä! Ja osasi minullekin neuvoa suoran tien "kotiin", jos oisin oman pään mukaan mennyt, niin olisin tehnyt ison mutkan. Vaan olisipa saanu vastinetta rahoilleen. 

Alaselässä vihloo mukavasti ja nivusissa tuntuu iso pallo. Välillä niin kovasti että en usko että ehditään tiistain käynnistykseen. Mutta aina ennenkin nämä on laantuneet itsellään. Jospa ne availee paikkoja lisää valmiiksi ja synnytys itsessään menisi sitten nopeasti ja helposti. Nyt alan jo toivoa, että maanantaihin asti pysyn kasassa, että ehtii viettää vähän aikaa perheen kanssa ja mummo ehtii tulla Akselia paimentamaan, että saan ukon mukaan synnytykseen, pitäähän siellä joku syntipukki matkassa olla :D