Jos se nyt kovin huumaavaa lapsiperheessä koskaan voi olla. Tirppa huutaa yläkerrassa. Ukko laittaa sitä nukkumaan. Kohta on tunti mennyt, mutta ei meinaa poika luovuttaa. Unta vastaan ON taisteltava! Voi, kun ymmärtäisi miksi.. Mölli on itseasiassa samanlainen, kamala kitinä ja ärinä aina juuri ennen nukahtamista, mutta osaa siis edelleen nukahtaa itse. Kai se tuo esikoinen on niin hankala nukuttaa sen takia, että sitä paapoi liikaa silloin alussa.. Ei annettu reppanalle mahdollisuutta oppia nukahtamaan.

Laitoin äsken saunan lämpenemään. Ihana oma sauna ja savunhaju. Ei vissiin piippu ihan kunnolla vedä, kun aina se vähän savua työntää sisälle. Vaan ei se ole niin vakavaa. Mieluummin savua kuin niitä sähköllä lämpeneviä pieniä, kuumia huoneita.

Kummasti osaa arvostaa noita elämän pikku-pikkuisia riemuja. Omaa saunaa ja tätä omaa kotia, joka edelleen on kuin pommin jäljiltä. Kai sitä ihmisellä on ihan kamalan paljon liikaa tavaraa, kun se ei mahdu mihinkään. Niitä mystisiä roina-laatikoita, -pusseja, -purkkeja ja astioita. Isoja ja pieniä pusseja ja säkkejä täynnä mitä ihmeellisimpiä riepuja, kaikenkokoisia muovi- ja pahvilaatikoita täynnä kaikenkokoista sälää, joka on hyvin tarpeellista, ei missään nimessä voi heittää pois. Mutta miksi sitä ei koskaan silti tarvitse? Ne samat roinat on muuttanu mun mukana ainakin viisi kertaa, en osaa niitä heittää pois, vaikka en ole niitä tarvinnut.. ..varmaan koskaan? Ja jos jotain niistä hävittää, niin sitten sitä heti seuraavana päivänä tarvitsee.