Aamulla oli Mölli ihan hereillä. Hoitaja meni kahville ja juuri silloin  iski ukolle kamala nälkä. Siinä minä sitten istuin puoli tuntia silittämässä pikkuiseni poskea ja lupailemassa, että kyllä pian tulee ruokaa. Pylly on kuulemma punainen ja taitaa välillä itkeä sitäkin. Toivittavasti ei ole vika maidossa vaan siinä, että annokset on liian pieniä. (Voiko kakka olla liian väkevää, jos siinä on liikaa mahahappoa ja liian vähän ruokaa..?) Tosin nousee koko ajan. Tuntuu vähän turhalle lypsää tuntitolkulla päivässä, kun saalis jää pariin desiin.. Mutta ehkä tässä nyt kuitenkin on enemmän tavoitteena saada maidontulo pysymään, että sieltä tulisi jotain sitten kun joskus saa poijjan tissille. Jospa olisi parempi imu pojalla kun lypsykoneella (tai siis rintapumppuahan ne hienot naiset kuulemma käyttää ;)). Tosin saattaa nyt hetkeksi joutua kokonaan rasvattomalle dieetille, eli juomaan pahanhajuista korviketta, kun saattaa olla joku vuoto jossain.. Unohdin kokonaan sen sanan.. guuker? kyyker? Jotain juttuja jossain siellä leikkausalueen lähellä, ja jos ne vahingossa on vioittunu ja vuotaa, niin sit tarttee sen dieetin. Mutta onneksi se ei ole ikuinen.

Varovasti jo hoitsu lupaili, että huomenna saatetaan päästä osastolle. Jos kaikki näytteet (vähän ollu lämpöä, niin tulehdusarvot katsovat ja sitten se gyyker-juttu..) ja jos kestää olla ilman yhtä sydänlääkettä, joka tukee rytmiä. Onpas aika epälääketieteellisiä nämä mun termit, mutta en halua ihan kaikkia juttuja tietääkkään ja muistaa. Opettelen  ne sitten joskus pimeänä talvi-iltana, kun ei ole muuta murehdittavaa. Ja nytkin ajattelen, että viikon päästä osastolle, niin ei tarvitse joka päivä pettyä niin paljoa jos ei päästäkkään.

Ja sain muuten ostettua kengät. Ei tartte Crocseilla taapertaa enää. Ja sadeviitta ja sateenvarjokin tarttui mukaan niin ei tartte sään takia jättää menemättä murun luo. Ja nyt maito jääkaappiin ja pää tyynyyn. Jospa huomenna ei olisi ihan näin rankka päivä.